Näin frisbeegolfrata tehdään

Kirjoittaja Erno Väyrynen, Frisbeegolfrata by Prodigy Disc · Päivitetty 24.9.2026

Frisbeegolfrata on edullisimpia liikuntapaikkoja, joita alueelle voi rakentaa. Se palvelee kaikenikäisiä, on auki ympäri vuoden eikä vaadi henkilökuntaa, vuorojakoa tai kulunvalvontaa. Hyvä rata ei silti synny sattumalta: se vaatii oikean paikan, ammattimaisen suunnittelun ja kestävän kaluston.

Tässä oppaassa käydään läpi koko prosessi kuudessa vaiheessa ensimmäisestä ajatuksesta avajaispäivään. Lisäksi käsitellään radan kustannuksia verrattuna muihin liikuntapaikkoihin, rahoitusmahdollisuuksia ja kokemuksia radoilta eri puolilta Eurooppaa.

Teidän ei tarvitse osata mitään tästä etukäteen. Me hoidamme suunnittelun ja toimitamme kaluston. Teidän tehtävänne on kertoa, millainen alue on käytettävissä ja kenelle rata tehdään.

Pyydä tarjous

Vaihe 1: Määrittele, kenelle rata tehdään

Kaikki alkaa käyttäjistä. Se, kenelle rata tehdään, ratkaisee väylien pituudet, vaikeustason ja radan koon, ja niiden muuttaminen jälkikäteen on kallista.

Alueen ensimmäinen rata kannattaa lähes aina suunnitella aloittelijoille, perheille ja koululaisryhmille. Lyhyet, noin 60 metrin tai sitä lyhyemmät väylät sopivat lapsille ja iäkkäämmille pelaajille ja tekevät lajin aloittamisesta helppoa. Kokeneempia pelaajia voidaan palvella lisäämällä väylille toinen heittopaikka. Liian vaikea rata karkottaa juuri ne, joita varten se rakennettiin.

Kysymykset ennen suunnittelun aloittamista

• Ketkä käyttävät rataa arkisin ja ketkä viikonloppuisin?
• Onko lähellä kouluja, päiväkoteja tai oppilaitoksia, jotka voisivat käyttää rataa liikuntatunneilla?
• Onko alueella frisbeegolfseura tai aktiivisia pelaajia?
• Onko tavoitteena houkutella kävijöitä ja matkailijoita vai palvella ensisijaisesti paikallisia asukkaita?
• Halutaanko radalla järjestää tulevaisuudessa kilpailuja?

Tyypilliset käyttäjäryhmät ja mitä ne tarkoittavat radalle

Huomioita eri tilaajille

Kunnat ja kaupungit: frisbeegolfrata on liikuntapaikka, jonka elinkaarikustannus käyttäjää kohden on hyvin pieni. Se palvelee kaikkia ikäryhmiä ilman jäsenmaksuja tai vuorovarauksia ja sopii hyvin terveyttä ja liikkumista edistäviin ohjelmiin. Harrastajista suurin osa on edelleen miehiä, joten aloittelijoille ja perheille suunnittelu laajentaa käyttäjäkuntaa merkittävästi.

Yritykset, leirintäalueet ja matkailukohteet: rata pidentää vierailun kestoa ja antaa sisältöä markkinointiin. Pienikin alue riittää, kun rata mitoitetaan oikein.

Seurat ja yhdistykset: talkooväki hoitaa tyypillisesti raivauksen ja asennuksen, joten investointi painottuu suunnitteluun ja kalustoon. Tehkää kirjallinen sopimus maanomistajan kanssa ennen kuin ostatte mitään.

Näin me autamme: käymme läpi radan todennäköiset käyttäjät ja muutamme ne konkreettisiksi suunnitteluvaatimuksiksi.

Vaihe 2: Kartoita alue

Seuraavaksi selvitetään, mitä käytettävissä oleva alue mahdollistaa. Tärkeimmät tekijät ovat turvallisuus, yhteensopivuus alueen muun käytön kanssa, maanomistus, kulkuyhteydet ja maasto.

Alueen ensimmäiselle radalle paras paikka on usein valmiiksi hoidettu puisto tai viheralue. Silloin rata lisää kunnossapitoa vain vähän, ja ohikulkijat näkevät lajin. Säännöllisesti tulvivat alueet, hyvin jyrkät rinteet ja erittäin kivikkoinen maasto eivät sovellu radalle. Ei myöskään vilkkaassa virkistyskäytössä oleva puisto: heittää ei voi, jos väylällä seisoo ihmisiä.

Yhteensopivuus alueen muun käytön kanssa

Tämä on yleisin syy siihen, että rata aiheuttaa ongelmia jälkikäteen. Väylän vaikutusalue on aina paljon suunniteltua heittolinjaa laajempi, koska osa heitoista lähtee pahasti sivuun. Väylien ja muun toiminnan välinen etäisyys on arvioitava huolellisesti ennen suunnittelua.

• Kävelytiet ja polut: väylä saa ylittää polun vain, jos heittäjällä on esteetön näkyvyys ja hän voi varmistaa muiden turvallisuuden. Jättäkää riittävä etäisyys väylien ja niiden vierellä kulkevien polkujen välille.
• Kadut, tiet ja pysäköintialueet: väylä ei saa suuntautua liikennettä tai pysäköityjä autoja kohti.
• Leikkipuistot ja päiväkotien pihat: ei väyliä eikä koreja niiden välittömään läheisyyteen.
• Muut liikuntapaikat: pallokentät, tenniskentät, skeittipuistot ja koira-aitaukset on huomioitava sekä turvallisuuden että käyttöaikojen kannalta.
• Asunnot, pihat ja kulkuväylät: korin taakse tai aivan sen viereen ei saa sijoittua mitään.

Kokemusten mukaan alle kymmenen metrin etäisyys polkuihin tai muuhun maankäyttöön lisää selvästi asukkaiden kielteistä palautetta. Todellinen turvaetäisyys on huomattavasti suurempi, ja se riippuu maastosta, esteistä ja väylän suunnasta. Se arvioidaan aina kohdekohtaisesti.

Alueen tarkistuslista

• Maanomistus ja käyttöoikeus: omistaako tilaaja maan, vai tarvitaanko vuokra- tai maankäyttösopimus?
• Kaavoitus ja rajoitukset: luonnonsuojelualueet, muinaismuistot ja pohjavesialueet.
• Luontoarvot: ne kartoitetaan kuten missä tahansa liikuntapaikkahankkeessa. Arvokkaat metsäelinympäristöt eivät sovellu radalle.
• Maanalainen infrastruktuuri: kaapelit, putket ja johdot korien ja heittopaikkojen kohdalla.
• Kulkuyhteydet: pääseekö radalle kävellen, pyörällä ja julkisilla, ja onko pysäköintitilaa riittävästi myös tapahtumia varten?
• Etäisyys asutukseen: riittävä, jotta rata ei häiritse, mutta ei niin syrjässä, ettei kukaan löydä radalle.
• Maaperä ja kuivatus: kestääkö maa kulutusta, ja onko alueella pysyvästi märkiä kohtia?
• Puusto ja näkyvyys: onko esteitä riittävästi, jotta peli on kiinnostavaa ilman, että kiekkoja katoaa?
• Kunnossapito: kuka niittää, kuka tyhjentää roska-astiat ja kuka vastaa rakenteista?

Millainen maasto sopii parhaiten

Paras lähtökohta on vaihteleva alue, jossa on avointa nurmea ja välissä puita tai pensaita. Korkeuserot ja vesistöt ovat suunnittelijalle arvokkaita mutta eivät välttämättömiä. Metsäisistä alueista saa myös erinomaisia väyliä, mutta tiheä aluskasvillisuus vaatii jatkuvaa raivausta, ja ympäristön kuluminen on metsäradoilla selvästi voimakkaampaa.

Mitä meille kannattaa lähettää

• Kartta alueesta, mieluiten ilmakuva tai karttatiedosto
• Kiinteistörajat ja maanomistus
• Tiedossa olevat rajoitukset, kuten johtokartat, luontoselvitykset ja suojelualueet
• Olemassa olevat polut, rakennukset, liikuntapaikat ja pysäköintialueet

Näin me autamme: arvioimme alueen ja kerromme suoraan, toimiiko se, kuinka monta väylää sille mahtuu ja mitä kannattaa muuttaa.

Vaihe 3: Päätä väylämäärä ja tarvittava pinta-ala

Väylämäärä riippuu alueesta, budjetista ja käyttäjistä. Täysimittaisessa radassa on 18 väylää, ja 9-väyläiset radat ovat hyvin yleisiä. Pienemmätkin kokonaisuudet toimivat, kun ne tehdään hyvin: muutaman korin harjoitusalue tai kuuden väylän koulurata voi olla alueen käytetyin liikuntapaikka.

Tarvittava pinta-ala riippuu siitä, kuinka tiiviisti rata sijoitellaan. Tavallinen 9-väyläinen harrastajarata tarvitsee tyypillisesti 6–15 hehtaaria ja täysimittainen 18-väyläinen rata 15–25 hehtaaria. Lyhyillä, alle 60–70 metrin väylillä, kuten koulu- ja aloittelijaradoilla, tilaa riittää huomattavasti vähemmän. Väylät ovat yleensä 50–250 metrin mittaisia, ja niiden tulisi muodostaa kierros, joka alkaa ja päättyy lähellä toisiaan.

 

Paljonko tilaa frisbeegolfrata tarvitsee?

Ero johtuu väylien pituudesta ja turvaetäisyyksistä. Metsässä tai erillisellä alueella väylät voi sijoittaa lähemmäs toisiaan, kun taas vilkkaassa puistossa tilaa tarvitaan enemmän. Esimerkiksi Helsingin 9-väyläiset radat ovat 6–10 hehtaarin ja 18-väyläiset 15–25 hehtaarin alueilla.

Väylien pituudet käyttäjäryhmittäin

Väylien keskipituus määrittää pitkälti radan vaikeustason. Pituus ei kuitenkaan ole ainoa tapa tehdä radasta kiinnostava: myös maasto, kasvillisuus ja rakennetut esteet tuovat haastetta.

Rataluokat kuntien suunnittelussa

Suomalaiset kaupungit luokittelevat radat usein kolmeen tasoon, mikä helpottaa palveluverkon suunnittelua. Helsingin frisbeegolfohjelma 2022–2032 on hyvä esimerkki:

• Täysimittainen rata: 18 väylää, soveltuu kilpailuihin ja houkuttelee pelaajia laajalta alueelta.
• Harrastajarata: 9–17 koria, soveltuu sekä aloittelijoille että kokeneille pelaajille ja palvelee lähialuetta.
• Harjoituspaikka: 1–8 koria harjoitteluun, palvelee kävelymatkan päässä asuvia.

Käytännössä yksi täysimittainen rata ja useampi pieni harjoituspaikka palvelevat asukkaita tasaisemmin kuin yksi suuri rata yksinään.

Kaksi heittopaikkaa väylää kohden

Kahdella heittopaikalla sama rata palvelee sekä aloittelijoita että kokeneita pelaajia. Se on tehokas tapa laajentaa käyttäjäkuntaa, mutta se lisää kustannuksia, koska jokainen heittopaikka tarvitsee oman heittoalustansa ja väyläopasteensa. Toiset heittopaikat voi lisätä myös myöhemmin.

Tilaa laajennukselle

Jos alue sen sallii, merkitkää jo ensimmäiseen suunnitelmaan, mihin rataa voisi laajentaa. Laajentaminen 9 väylästä 18 väylään on paljon helpompaa, kun kierros on alusta asti suunniteltu sitä silmällä pitäen.

Näin me autamme: maastokäynnin jälkeen kerromme, kuinka monta väylää alueelle mahtuu turvallisesti ja kuinka paljon tilaa kannattaa jättää laajennukselle.

Vaihe 4: Suunnittele rata

Suunnittelu on vaihe, jossa säästäminen tulee kalleimmaksi. Kokematon suunnittelija tekee helposti radan, joka on käyttäjilleen liian vaikea tai jonka väylät risteävät kävelyteiden kanssa. Virheiden korjaaminen jälkikäteen tarkoittaa korien ja heittopaikkojen siirtämistä, ja pahimmillaan turvallisuusongelmat ovat johtaneet ratojen purkamiseen kokonaan.

Hyvä suunnitelma tekee radasta turvallisen, vaihtelevan ja loogisen pelata. Väylät sijoitetaan niin, että pelaajat, kävelijät ja ajoneuvot näkevät toisensa. Yhtä tärkeä on hyvä pelikokemus: väylien pituudet ja heittolinjat vaihtelevat niin, että jokainen väylä tarjoaa oman haasteensa, ja korkeuseroja ja olemassa olevaa kasvillisuutta hyödynnetään kasvillisuuden suojaamiseksi ja eroosion ehkäisemiseksi. Rata, jota on hauska pelata, tuo ihmiset takaisin.

Mitoita turvamarginaali epäonnistuneen heiton mukaan

Tämä on turvallisen ratasuunnittelun tärkein yksittäinen periaate. Suunnittelun lähtökohta ei ole se, minne kiekko lentää onnistuneella heitolla, vaan se, minne se voi päätyä epäonnistuneella. Aloittelijan kiekko voi lähteä jopa 90 astetta sivuun linjasta, ja kokeneetkin pelaajat ohittavat tavoitellun linjan säännöllisesti kymmenillä metreillä.

Käytännössä jokaisen heittopaikan ympärille piirretään laaja sektori, jolle kiekko voi pudota, ja koko sektorin on oltava turvallinen. Jos kävelytie tai leikkipuisto on kymmenen metrin päässä heittopaikan sivulla, väylää ei voi sijoittaa siihen, vaikka heittolinja osoittaisi täysin eri suuntaan.

Turvallisuusperiaatteet

• Turvamarginaali perustuu epäonnistuneeseen heittoon, ei tavoiteltuun linjaan.
• Mikään väylä ei suuntaudu leikkipuistoa, pysäköintialuetta, tietä, rakennusta tai muuta liikuntapaikkaa kohti, eikä mikään näistä sijaitse aivan heittopaikan vieressä.
• Risteämiset kävelyteiden kanssa pidetään mahdollisimman vähäisinä, ja niissä heittäjällä on esteetön näkyvyys.
• Koria ei sijoiteta paikkaan, jossa ohi mennyt putti voi osua ohikulkijaan.
• Korin taakse tai aivan sen viereen ei sijoitu mitään muuta.
• Peräkkäiset väylät ovat riittävän kaukana toisistaan, jotta yhden väylän pelaajat eivät ole toisen väylän heittolinjalla.
• Siirtymä korilta seuraavalle heittopaikalle ei ylitä toisen väylän heittolinjaa.

Mikä tekee radasta kiinnostavan

Hyvällä radalla väylien pituus, muoto ja vaadittu heittolinja vaihtelevat. Osa väylistä suosii rystyheittoa, osa kämmenheittoa ja osa suoraa linjaa. Korkeuserot, avoimet ja metsäiset osuudet sekä erilaiset laskeutumisalueet tekevät kierroksesta monipuolisen. Esteitä voi luoda myös maastonmuotoilulla tai rakenteilla, mikä samalla tekee radasta kestävämmän.

Mitä suunnitelma sisältää

• Maastokäynti ja alueen mahdollisuuksien arviointi
• Väylien sijoittelu, pituudet, par-luvut ja pelijärjestys
• Turvallisuustarkastelu suhteessa polkuihin, rakennuksiin, pysäköintiin, muihin liikuntapaikkoihin ja naapurikiinteistöihin
• Digitaalinen suunnitelmapaketti: ratakartta, väyläkohtaiset kartat sekä heittopaikkojen ja korien koordinaatit
• Koripaikkojen, heittopaikkojen ja väylälinjojen merkitseminen maastoon
• Poistettavien tai harvennettavien puiden merkitseminen
• Arvio raivaustyöstä ja tarvittavista materiaaleista

Miten digitaalista suunnitelmapakettia käytetään

• Päätöksenteko ja rahoitus: suunnitelman voi esittää sellaisenaan, mikä helpottaa myös avustushakemuksia.
• Väyläopasteet ja rataopaste, jotta kaikki kartat ovat yhdenmukaisia.
• Työohjeet urakoitsijalle tai omalle henkilöstölle.
• Pohja kunnossapidolle ja myöhemmille muutoksille, koska jokaisen rakenteen suunniteltu paikka on tiedossa.

Näin me autamme: kokeneet ratasuunnittelijamme laativat ratasuunnitelman, digitaalisen suunnitelmapaketin ja maastomerkinnät, joten asennus on selkeää, teki sen oma henkilöstö, urakoitsija tai talkooväki.

Vaihe 5: Valitse kalusto

Rata koostuu kolmesta näkyvästä osasta: koreista, heittopaikoista ja opasteista. Kaluston laatu ratkaisee, miltä rata näyttää viiden vuoden päästä. Kuluminen keskittyy heittopaikoille ja korien ympärille, joten ne kannattaa rakentaa kunnolla alusta asti.

Toimitamme koko ratakaluston samasta paikasta, joten osat sopivat yhteen, takuuasiat hoituvat yhden toimittajan kautta ja varaosia on saatavilla vielä vuosien päästä.

Korit

• Valitkaa yleiselle radalle PDGA:n hyväksymä kori, jotta radalla voi järjestää myös PDGA-kilpailuja.
• Kuumasinkitty runko ja osat kestävät pohjoisen sään vuodesta toiseen.
• Tiheät ketjut pysäyttävät kiekon luotettavasti ja vähentävät turhauttavia ulospomppuja.
• Vaihdettavat osat, kuten ketjut ja korin pohja, pidentävät käyttöikää merkittävästi.
• Samalle väylälle voi rakentaa perustukset kahteen tai kolmeen paikkaan, jolloin korin paikkaa voi vaihdella kulumisen jakamiseksi.
• Korit voi tarvittaessa poistaa talven ajaksi.

Heittopaikat

• Hiekalla täytetty tekonurmi on pelaajien kokemuksen mukaan paras heittopaikan pinta. Myös betoni ja asfaltti toimivat.
• Suositeltu koko on noin 2 × 4 metriä. Pienemmät alustat, kuten 1,5 × 2,4 metriä, ovat osoittautuneet käytössä liian pieniksi.
• Heittopaikan koko riippuu väylän pituudesta ja vaikeudesta: pitkä heitto tarvitsee enemmän tilaa vauhdinotolle.
• Kivituhka tai sora on edullinen vaihtoehto, mutta se kuluu nopeasti ja vaatii säännöllistä lisäämistä.
• Kulunut ja mutainen heittopaikka on yleisin syy siihen, että rata näyttää huonosti hoidetulta. Epätasainen tai liukas heittopaikka aiheuttaa myös loukkaantumisia.

Korin ympäristö

• Päällystäkää korin ympäristö kulutusta kestävällä pinnalla, esimerkiksi tekonurmella noin neljän metrin halkaisijaltaan olevalla alueella.
• Metsäisillä osuuksilla hake suojaa korin ympäristön maaperää ja paljastuneita puiden juuria.
• Nurmipintainen korin ympäristö on perustettava huolellisesti, jotta se kestää kulutusta.

Opasteet

• Väyläopaste jokaiselle heittopaikalle: väylän numero, pituus, par ja väyläkartta esteineen.
• Rataopaste radan alussa: ratakartta, pelijärjestys, väylien vaikeustaso, säännöt, pelietiketti ja radan ylläpitäjä.
• Siirtymäopasteet seuraavalle heittopaikalle kaikkialle, missä reitti ei ole itsestään selvä.
• Varoituskyltit muille kulkijoille kohtiin, joissa kävelytie ylittää väylän.
• Kuntien puistoissa noudatetaan kaupungin omaa opasteohjeistusta.

Muu varustelu

• Kokoontumisalue ensimmäisen heittopaikan lähelle, jossa kierros alkaa ja päättyy.
• Riittävästi roska-astioita, mieluiten paikkoihin, joihin huoltoajoneuvo pääsee.
• Penkit rataopasteen luo ja heittopaikoille, joilla pelaajat odottavat vuoroaan. Ei väylille eikä korien lähelle.
• Löytökiekkolaatikko ja jonotuslaatikko, joka helpottaa lähtövuorojen jakamista ruuhka-aikaan.
• Pyörätelineet radan alkuun.
• Valaistus ei ole välttämätön, mutta se pidentää pelikautta syksyllä ja keväällä. Liiketunnistimilla toimiva älyvalaistus pitää energiankulutuksen pienenä.

Näin me autamme: kokoamme alueelle sopivan ratapaketin, jossa korit, heittoalustat ja opasteet muodostavat yhteensopivan kokonaisuuden.

Vaihe 6: Raivaa, asenna ja avaa

Raivauksen ja asennuksen hoitaa lähtökohtaisesti asiakas itse. Tämä on myös edullisin tapa toteuttaa rata. Kun suunnitelma on merkitty maastoon ja poistettavat puut on merkitty, työ on helppo tehdä omalla henkilöstöllä, paikallisella urakoitsijalla tai talkoovoimin. Toimitamme kaluston, asennusohjeet ja tarvittavan opastuksen.

Jos tarvitsette avaimet käteen -toteutuksen, keskustelemme siitä mielellämme. Kertokaa tarjouspyynnössä, kuinka paljon työstä haluatte tehdä itse, niin mitoitamme toimituksen sen mukaan.

Työjärjestys

1. Väylälinjat, koripaikat ja heittopaikat merkitään maastoon suunnittelun yhteydessä.
2. Johtoselvitys ennen kaivutöitä, jos alueella on maanalaista infrastruktuuria.
3. Raivaus: heittolinjojen avaaminen sekä aluskasvillisuuden ja merkittyjen puiden poisto.
4. Heittopaikkojen pohjatyöt ja heittoalustojen asennus.
5. Korien perustusten valu tai ankkurointi, tarvittaessa useaan paikkaan väylää kohden.
6. Kulutusta kestävät pinnat korien ympärille.
7. Väyläopasteiden ja rataopasteen asennus.
8. Loppukatselmus ja turvallisuustarkastus ennen radan avaamista.

Mitä raivauksessa kannattaa muistaa

• Raivatkaa vain se, mikä on merkitty. Puut ovat radan tärkein pelillinen elementti, ja liikaa raivattu väylä muuttuu tylsäksi.
• Ajoittakaa raivaus lintujen pesimäkauden ulkopuolelle ja alueen luontoselvitysten mukaisesti.
• Kaadetun puun voi hyödyntää alueella, esimerkiksi hakkeena korien ympärillä.
• Kiekot vaurioittavat puiden kuorta toistuvasti samoista kohdista. Nuoret puut ja pehmeäkuoriset lajit, kuten pajut ja haavat, ovat erityisen herkkiä. Suojatkaa alttiiden puiden rungot ja juuret jo asennusvaiheessa.

Radan avaaminen

• Lisätkää rata UDisc-sovellukseen ja PDGA:n ratahakemistoon, jotta myös alueen ulkopuoliset pelaajat löytävät sen.
• Avajaistapahtuma ja esittelykierros tekevät radan tunnetuksi paikallisesti.
• Esitelkää rata kouluille ja seuroille heti alusta alkaen.

Vastuut ja sopimukset

Liikuntapaikan ylläpitäjä vastaa yleensä sen turvallisuudesta, joten on tärkeää määritellä kirjallisesti, kuka ylläpitäjä on. Jos kunnossapito jaetaan seuran tai yrityksen kanssa, sopikaa ainakin seuraavista:

• Korien, opasteiden ja muiden rakenteiden omistus
• Rakenteiden kunnossapito ja jätehuolto
• Ratasuunnittelu, korien sijoittelu ja niiden muutokset
• Ympäristön kunnossapito, kuten niitto ja vaurioituneiden puiden poisto
• Reittien ja maapohjan kunnossapito, kuten hakkeen tai kivituhkan lisääminen
• Mitä tapahtuu, jos yhteistyökumppanin toiminta loppuu

Kunnossapito

• Nurmialueiden leikkuu osana alueen tavanomaista hoitoa.
• Kasvillisuuden raivaus heittolinjoilta kerran vuodessa.
• Rakenteiden turvallisuuden, siisteyden ja kunnon säännöllinen tarkastus.
• Korien ketjujen ja kiinnitysten tarkastus sekä kuluneiden osien vaihto.
• Kiekkojen vaurioittamien puiden ja suojarakenteiden seuranta.
• Kuluneiden kohtien korjaus heittopaikoilla, korien ympärillä ja kulkureiteillä.
• Hyvin suunniteltu puistorata lisää kunnossapitoa vain kohtuullisesti, mutta enemmän kuin tavallinen puisto. Huomioikaa se budjetissa alusta asti.
• Kovassa käytössä olevan radan rakenteiden peruskorjaussykli on noin kymmenen vuotta.

Näin me autamme: merkitsemme suunnitelman maastoon, toimitamme kaluston ja asennusohjeet sekä opastamme tekijöitä. Avaimet käteen -toteutus on mahdollinen erikseen sovittaessa.

Paljonko frisbeegolfrata maksaa?

Ratapakettimme maksavat noin 8 000 € 9-väyläiselle ja noin 15 000 € 18-väyläiselle radalle (alv 0). Hintaan sisältyy meidän osuutemme hankkeesta: ratakalusto, ratasuunnittelu ja ratakartta.

Asennuksen hinta riippuu tekijästä. Monet kunnat tekevät raivauksen ja pohjatyöt omalla henkilöstöllään, ja seurat asentavat radan usein mielellään talkoovoimin. Silloin kalusto ja suunnittelu ovat hankkeen pääkustannukset.

Mikä vaikuttaa kokonaiskustannukseen?

• Väylien määrä ja heittopaikat väylää kohden
• Heittopaikan pinta: tekonurmi, betoni tai sora
• Tarvittavan raivauksen ja maisemoinnin määrä
• Pysäköinti, polut ja esteettömyys: usein suurin yksittäinen kustannus, jos ne on rakennettava
• Lisävarustelu, kuten penkit, valaistus tai puttiharjoittelualue
• Kuinka suuri osa työstä tehdään omalla henkilöstöllä tai talkoovoimin

Vertailu muihin liikuntapaikkoihin

Frisbeegolfrata on poikkeuksellisen edullinen liikuntapaikka. Suurin osa kustannuksista on kalustoa ja työtä, ei rakentamista. Radalla ei ole lämmitystä, jäänvalmistusta, vesi- tai viemäriliittymää, pukuhuoneita eikä henkilökuntaa, ja se on auki aamusta iltaan ilman vuorovarauksia.

Alla olevat luvut ovat peräisin suomalaisten kuntien päätösasiakirjoista, hankeraporteista ja uutisista vuosilta 2022–2026. Ne ovat suuntaa-antavia ja eri vuosilta ja eri kokoisista hankkeista, mutta suuruusluokka on selvä.

Yhden tekonurmikentän hinnalla voisi siis rakentaa useita täysimittaisia frisbeegolfratoja ja yhden jäähallin hinnalla kymmeniä. Vaativinkin kaupunkiympäristöön maisemointeineen ja valaistuksineen rakennettu 18-väyläinen rata on korkeintaan samaa hintaluokkaa kuin yksi tekonurmikenttä.

Hinta käyntikertaa kohden

Uudistuksen jälkeen Ilmajoen Ahonkylän 18-väyläisellä radalla kävi noin tuhat pelaajaa viikossa. Hanke maksoi 126 000 €.

• 30 viikon kaudella se tarkoittaa noin 30 000 käyntiä vuodessa.
• Kymmenelle vuodelle jaettuna investointi on noin 12 600 € vuodessa.
• Investointi käyntikertaa kohden on siis noin 0,42 €.

18-väyläisellä ratapaketillamme, joka maksaa noin 15 000 € (alv 0), sama kymmenen vuoden laskelma antaa 1 500 € vuodessa. Jo 10 000 käynnillä vuodessa investointi käyntikertaa kohden on 0,15 €. Luvut ovat suuntaa-antavia eivätkä sisällä kunnossapitoa, mutta ne kertovat suuruusluokan: maksuton liikuntapaikka, joka on auki koko päivän ja jonka investointikustannus käyttäjää kohden jää selvästi alle euron.

Miksi hinta käyttäjää kohden pysyy näin pienenä

• Rata on käytettävissä kaikkina aikoina eikä tarvitse varausjärjestelmää.
• Useat ryhmät käyttävät rataa samanaikaisesti, kun kierrokset etenevät väylältä toiselle.
• Henkilökuntaa, valvojia tai kausittaisia kalustovaihtoja ei tarvita.
• Pelaajia tulee myös kunnan ulkopuolelta, mikä tuo alueelle ostovoimaa.
• Aloittamisen kynnys on matala: kiekot maksavat muutamia kymmeniä euroja, eikä seuran jäsenyyttä tarvita.

Liikuntatieteellisen Seuran julkaiseman, 20 suomalaista kaupunkia kattaneen selvityksen mukaan kunnat kattavat liikuntapaikkojensa vuotuisista kokonaiskustannuksista itse keskimäärin 60–80 prosenttia. Uimahallit ja jäähallit ovat täysin eri kustannusluokassa kuin ulkoliikuntapaikat. Frisbeegolfradan kustannus kunnalle on käytännössä vain investointi ja hieman tavallista viheraluetta suurempi kunnossapito.

Näin me autamme: tarjoamme useita laajuusvaihtoehtoja, jotta päättäjät voivat verrata niitä rinnakkain.

Frisbeegolfradan rahoitus

Koko rataa ei tarvitse rahoittaa omasta budjetista. Frisbeegolfradat ovat olleet viime vuosina Suomessa useimmin rahoitettuja pieniä liikuntapaikkahankkeita. Monissa suomalaisissa hankkeissa ulkopuolinen rahoitus on kattanut 60–77 prosenttia kokonaiskustannuksista, ja talkootyö on kattanut osan lopusta.

Esimerkiksi Ilmajoen radan uudistus rahoitettiin paikallisen Leader-ryhmän ja ELY-keskuksen tuella, ja talkootyötä kirjattiin yli 70 000 euron arvosta. Vaalassa hankerahoitus kattoi 65 prosenttia 18-väyläisen radan kustannuksista.

Frisbeegolf sopii hyvin eurooppalaisiin rahoituspainotuksiin: osallisuus, terveellinen ulkoliikunta ja kaikille avoin harrastus iästä ja tuloista riippumatta.

Leader-rahoitus (maaseutualueet)

Leader on osa EU:n maaseudun kehittämisrahoitusta. Paikalliset toimintaryhmät rahoittavat yleishyödyllisiä investointihankkeita maaseutualueilla, ja frisbeegolfrata sopii niihin hyvin. Hakijana voi olla yhdistys, kunta tai muu yhteisö.

• Tukitaso vaihtelee ryhmittäin ja maittain, tyypillisesti noin 50–65 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.
• Tuen enimmäismäärä vaihtelee ryhmien välillä huomattavasti.
• Talkootyö voidaan usein laskea omarahoitusosuudeksi. Sopikaa etukäteen, miten se kirjataan.
• Tuki maksetaan yleensä jälkikäteen, joten hanke tarvitsee välirahoituksen.
• Tukea ei myönnetä takautuvasti. Hanketta ei saa aloittaa ennen hakemuksen jättämistä, joissakin maissa ei ennen myönteistä päätöstä. Tarkistakaa asia paikalliselta toimintaryhmältä.
• Tarkistakaa paikallisen toimintaryhmän rahoituspainotukset ennen suunnittelun aloittamista.

PDGA Europen kehitysavustus

PDGA Europe tukee kehitysavustusohjelmallaan frisbeegolfin tuomista uusiin maihin ja lajin kehittämistä maissa, joissa se on jo vakiintunut. Ratarakentamishankkeita painotetaan maissa, joissa laji on vielä kehittymätön. Maissa, joissa ratoja on jo paljon, ohjelma keskittyy valmennukseen, junioritoimintaan ja lajin edistämiseen. Avustus kattaa toimintaa 12 kuukauden ajan myöntämisestä, eikä hakupäivää ennen suunniteltua toimintaa huomioida.

Valtion liikuntapaikka-avustukset

Monissa maissa, myös Suomessa, on kansallisia tai alueellisia avustuksia liikuntapaikkojen rakentamiseen. Niitä myöntää usein ministeriö, liikuntaneuvosto tai alueviranomainen. Ne edellyttävät yleensä esteettömyyttä ja painottavat yhä enemmän kestävyyttä. Hakuajat ovat tyypillisesti kerran vuodessa, ja hakemus on jätettävä ennen hankkeen aloittamista.

Muut rahoituslähteet

• Alueellinen kehittämisrahoitus, usein yhdessä Leader-rahoituksen kanssa.
• Osallistuva budjetointi: frisbeegolfradat ovat toistuvasti olleet asukasäänestysten suosituimpia ehdotuksia.
• Kunnan ja seuran yhteishanke, jossa kunta tarjoaa alueen ja osan investoinnista ja seura hoitaa kunnossapidon.
• Yhteistyö yritysten kanssa: paikalliset yritykset voivat näkyä väyläopasteissa ja rataopasteessa.
• Lasten ja nuorten liikuntaa tukevat säätiöt ja rahastot.
• Erasmus+ Sport yhteistyöhankkeisiin, kuten radan ympärille rakentuvaan valmennukseen ja nuorisotoimintaan.

Avustushakemuksen järjestys

1. Määrittäkää alue ja hankkikaa maanomistajan suostumus.
2. Teettäkää ratasuunnitelma ja kustannusarvio, jotka voi liittää hakemukseen.
3. Tarkistakaa Leader-ryhmän ja valtion avustusten hakuajat ja ehdot.
4. Jättäkää hakemus ennen hankkeen aloittamista ja tarkistakaa, saako työt aloittaa vasta päätöksen jälkeen.
5. Sopikaa etukäteen talkootyön kirjaamisesta, jotta se lasketaan omarahoitusosuudeksi.

Näin me autamme: toimitamme suunnitelman ja kustannuserittelyn muodossa, jonka voi liittää suoraan avustushakemukseen.

Esimerkki: Luolavuoren frisbeegolfpuisto, Turku

Turun keskustan lähellä sijaitseva Luolavuoren frisbeegolfpuisto on yksi Suomen suosituimmista radoista. Se sai alkunsa vuonna 2018 Turun ammattikorkeakoulun BisnesAkatemian opiskelijayrittäjien hankkeena ja on kasvanut vaihe vaiheelta radaksi, jolla järjestetään kansainvälisiä kilpailuja.

• 18 väylää 19 hehtaarin alueella ja kaksi layoutia harrastajille ja edistyneille pelaajille
• Pääosin niittyväyliä, joita tiheämpi metsä monipuolistaa ja tekee haastavammiksi
• Paljon korkeuseroja: korkein kohta on 66 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sieltä avautuvat näkymät Turkuun
• Prodigy T2 -korit ja tekonurmiheittopaikat
• UDiscissa arvosana 4,3/5 yli 2 100 pelaajan arvioimana
• DGPT Turku Openin kilpailupaikka vuosina 2024 ja 2025. Vuoden 2024 kilpailu oli Disc Golf Pro Tourin Elite Series -osakilpailu, jossa pelasi 133 pelaajaa.
• Kesäkaudella paikan päällä kiekkokauppa ja kioski

Kaudesta 2026 alkaen rata on ollut Prodigy Disc Europen omistama ja ylläpitämä. Luolavuori osoittaa, millaiseksi rata voi kasvaa, kun sitä kehitetään käyttäjät edellä: helpompi layout harrastajille, pidempi haastetta kaipaaville ja puitteet, jotka riittävät ammattilaiskilpailuihin.

Prodigy-korit Euroopassa

Prodigy-koreja on käytössä kaikkialla Euroopassa kaupunkipuistoista laskettelukeskuksiin ja hotelleihin. Syyskuussa 2026 löysimme UDiscista yli 160 rataa ainakin 14 Euroopan maasta, joilla on Prodigy-korit, useimmat Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Muutamia esimerkkejä:

Usein kysytyt kysymykset

Paljonko tilaa frisbeegolfrata tarvitsee?

Tavallinen 9-väyläinen rata tarvitsee tyypillisesti 6–15 hehtaaria ja 18-väyläinen 15–25 hehtaaria. Lyhyillä, aloittelijoille ja kouluille suunnatuilla väylillä 9 väylää mahtuu noin 2–4 hehtaariin ja 18 väylää noin 5–8 hehtaariin. Muutaman korin harjoitusalue mahtuu vielä pienempään tilaan.

Paljonko frisbeegolfradan rakentaminen maksaa?

Kaluston, ratasuunnittelun ja ratakartan sisältävä pakettimme maksaa noin 8 000 € 9-väyläiselle ja noin 15 000 € 18-väyläiselle radalle (alv 0). Asennuksen hinta riippuu tekijästä. Monet kunnat käyttävät omaa henkilöstöään, ja seurat asentavat radan usein talkoovoimin. Pysäköinti, polut ja laaja maisemointi tulevat tarvittaessa lisäksi.

Kuinka kauan frisbeegolfradan rakentaminen kestää?

Suunnittelu ja maastokäynti kestävät tyypillisesti muutamia viikkoja aikataulusta riippuen. Itse asennus on nopea, kun pohjatyöt on tehty. Eniten vaihtelevat päätöksenteko, avustushaut ja raivauksen määrä, joten koko hankkeelle kannattaa varata kuukausia, ei viikkoja.

Tarvitaanko frisbeegolfradalle rakennuslupa?

Frisbeegolfrata ei yleensä vaadi rakennuslupaa, mutta käytännöt vaihtelevat kunnittain ja alueen kaavoituksen mukaan. Maanomistajan lupa tarvitaan aina, ja luonto- tai virkistysalueilla voi olla omia rajoituksiaan. Selvitämme asian kunnan kanssa osana suunnitteluvaihetta.

Voiko radan rakentaa vaiheittain?

Voi. Yleinen ja toimiva tapa on rakentaa ensin 9 väylää ja laajentaa myöhemmin tai aloittaa yhdellä heittopaikalla väylää kohden ja lisätä toiset heittopaikat myöhemmin. Tärkeintä on, että laajennus on mukana alkuperäisessä suunnitelmassa.

Voimmeko tehdä työt itse?

Voitte, ja se on lähtökohta. Monet kunnat tekevät raivauksen ja heittopaikkojen pohjatyöt omalla henkilöstöllään, ja seurat asentavat radat talkoovoimin. Toimitamme kaluston, maastomerkinnät ja ohjeet. Talkootyö voidaan usein laskea omarahoitusosuudeksi hankerahoituksessa. Keskustelemme mielellämme avaimet käteen -toteutuksesta, jos omia resursseja ei ole.

Vahingoittaako frisbeegolfrata ympäristöä?

Frisbeegolf kuluttaa ympäristöä enemmän kuin tavallinen virkistyskäyttö, erityisesti heittopaikoilla, korien ympärillä ja väylien välisillä kulkureiteillä. Kuluminen on voimakkainta metsäradoilla ja savimaan rinteillä. Sitä hallitaan sijoittelulla, ohjaamalla kulkureittejä, kulutusta kestävillä pinnoilla sekä suojaamalla puiden runkoja ja juuria. Nämä asiat ratkaistaan suunnitteluvaiheessa, ei jälkikäteen.

Millaisia koreja yleiselle radalle kannattaa valita?

Valitkaa PDGA:n hyväksymä kori, jossa on kuumasinkitty runko, tiheät ketjut ja vaihdettavat osat. Hyväksyntä mahdollistaa PDGA-kilpailujen järjestämisen, sinkitys kestää säätä ja vaihdettavat osat pidentävät käyttöikää. Kun perustukset rakennetaan kahteen tai kolmeen paikkaan väylää kohden, korin paikkaa voi vaihdella ja kulumista jakaa.

Näin pääsette alkuun

Teidän ei tarvitse tietää etukäteen, kuinka monta väylää alueelle mahtuu tai millaista kalustoa tarvitaan. Kertokaa meille alueesta ja siitä, kenelle rata tehdään, niin hoidamme loput.

• Kokeneiden ratasuunnittelijoiden tekemä ratasuunnitelma
• Digitaalinen suunnitelmapaketti ja maastomerkinnät
• Kustannuserittely, jonka voi liittää avustushakemukseen
• Korit, heittoalustat ja opasteet samasta paikasta
• Asennusohjeet ja opastus sekä sopimuksen mukaan avaimet käteen -toteutus
• Varaosat ja tuki vielä vuosien päästä

Pyydä tarjous